Ruuhkavuodet. Niin. Miten minulla sitten olisi blogille aikaa kaiken rumban keskellä? Toivottavasti aikaa löytyy, koska päätin perustaa tämän ”nykyaikaisen päiväkirjan” voidakseni kirjoittaa ajatuksiani arjen ja työn haasteista, niistä kaaos -päivistä ja niistä ihanista arjen herkkuhetkistä.
Olen hiukan yli nelikymppinen naimisissa oleva kahden lapsen (teinin ja esiteinin) äiti. Asustelemme omakotitalossa eteläisessä Suomessa. Molemmat meistä vanhemmista käymme töissä: mies ajelee joka arkipäivä noin 100km:n työmatkat, ja minä työskentelen liikkuvassa työssä, mutta toimistoni on kotona. Lapset luonnollisesti käyvät koulua; toinen bussilla yläkoululla ja nuoremman koulu on kävelymatkan päässä kotoa.
Toivottavasti tästä blogimatkasta tulee antoisa. Mielessä pulppuaa monenmonta asiaa, jotka ihan-heti-nyt haluaisin kirjoittaa, mutta kello herättää klo 06.00 huomenaamulla ja vielä pitää keittiö raivata ja pyykit viikata ennen nukkumaanmenoa, niin ja patistaa teini nukkumaan.
Niin. Ruuhkavuodet: täynnä elämää, täynnä organisointia ja uudelleen organisointia. Valokynää, ryppyvoidetta, teinikiukkua, harrastuksia, työn vaatimuksia, parisuhteen ylläpitoa, raivaamista, läksyissä auttamista, Wilma -viestejä jne. Ja loputtomalta tuntuva riittämättömyyden tunne. Tai ainakin tunne, että kunpa jokaiselle asialle olisi hiukan enemmän aikaa. Ja aikaa pysähtyäkin.
